31.8.03
Kirjailija
Ei mulla oo mitää trossaamisen aihetta, vaikka oonki meiltä kotoosin.
Sanon vain, että moon kirioottanu eteläpohojalaasella murtehella
pakinakirian KIKKIVIAROOLLA. Siinä on vähä yli 100 pakinaa. Jos sulla
ittelläs tai krannillas on tarves lukia niitä omalla kiälelläs, voin
sen lähärättää. Perin siitä sualarahooksi 19 euroa ja postirahat
päälle.
Ei mitää kiirusta oo, ku vain toimit nopiaa!
Tervehyysiä meiltä teille!
Pohojapään Pekka
Tilaukset
sähköpostiin: pohopekka(at)teuvalainen.com
Sanon vain, että moon kirioottanu eteläpohojalaasella murtehella
pakinakirian KIKKIVIAROOLLA. Siinä on vähä yli 100 pakinaa. Jos sulla
ittelläs tai krannillas on tarves lukia niitä omalla kiälelläs, voin
sen lähärättää. Perin siitä sualarahooksi 19 euroa ja postirahat
päälle.
Ei mitää kiirusta oo, ku vain toimit nopiaa!
Tervehyysiä meiltä teille!
Pohojapään Pekka
Tilaukset
sähköpostiin: pohopekka(at)teuvalainen.com
29.8.03
Onnitteluja
Istuskelin kaikes rauhas tämän masiinan ääres aattelemas, mitähän tällekki päivälle keksiis, että mainitaas. Silloon kuuluu takkaloukosta sellaanen kailotus, että oikeen säpsährin: ”Ooksä muistanu taksikuskia onnitella?” Mä imehtelin, että onkahan se kuski taas saanu ison lottovoiton tai palakan korootuksen elikkä uuren valakoosen mersun allensa, mistä ny pitääs onnitella.
Kyllähän mä muistin, että se tarkoottaa varmahanki taksikuskin syntymäpäivää, joka sattuu justihin tälle päivälle. Mä huurin vastahan, että jos sä tarkootat syntymäpäivää, niin siinä ei oo mitää onnittelemista. Jos ihiminen saa yhyren vuaren lisää jo ennestänsäkki korkiahan ikähänsä, siitä ei trenkää onnitella. Onnittelun aihetta voiis olla esimerkiksi siinä, jos sen auton takapenkille istahtaas komia ja arvokkahan näköönen frouva uusi minkkiturkki yllänsä ja ensi töiksi antaas kuskille viirensaran euron setelin ja sanoos: ”Käyppäs, nuari mies, ottamas menovettä tankki täytöhön, ettei lopu kesken, ku lähäretähän käymähän Kirkkoniämen rannas!” Syntymäpäivän kunniaksi voirahan toivottaa onnea, että sellaanen frouva elikkä herra tulis kuskin autohon justihin syntymäpäivänä ja onnitella sellaasesta onnenpotkusta. Onnitteleminen ja onnen toivottaminen on mun miälestäni kaks eri asiaa.
Onnea ja menestystä taksikuskille ja muillekki!
PEKAN SIVUPERSOONA
Kyllähän mä muistin, että se tarkoottaa varmahanki taksikuskin syntymäpäivää, joka sattuu justihin tälle päivälle. Mä huurin vastahan, että jos sä tarkootat syntymäpäivää, niin siinä ei oo mitää onnittelemista. Jos ihiminen saa yhyren vuaren lisää jo ennestänsäkki korkiahan ikähänsä, siitä ei trenkää onnitella. Onnittelun aihetta voiis olla esimerkiksi siinä, jos sen auton takapenkille istahtaas komia ja arvokkahan näköönen frouva uusi minkkiturkki yllänsä ja ensi töiksi antaas kuskille viirensaran euron setelin ja sanoos: ”Käyppäs, nuari mies, ottamas menovettä tankki täytöhön, ettei lopu kesken, ku lähäretähän käymähän Kirkkoniämen rannas!” Syntymäpäivän kunniaksi voirahan toivottaa onnea, että sellaanen frouva elikkä herra tulis kuskin autohon justihin syntymäpäivänä ja onnitella sellaasesta onnenpotkusta. Onnitteleminen ja onnen toivottaminen on mun miälestäni kaks eri asiaa.
Onnea ja menestystä taksikuskille ja muillekki!
PEKAN SIVUPERSOONA
27.8.03
Urheelukansa
Ennen sanottihin, että hulluja on yhyreksääkymmentäyhyreksää lajia ja mökkihöperöt päälle. Urheeluhulluja ei oo siinä värsys eriksensä sanottu, mutta kyllä me sellaasia oomma ja luen itteni siihen samahan joukkohon ja vaimoonen kans. Toristuksena siitä toimitan salaa, kuinka käytihin, ku Jukka tuli estejuaksus yhyreksänneksi. Puuro paloo pohojahan ja molin purota lavittalta. Päätimmä siltä istumalta, että taloon paikka Jukalle heti!
Meinasin juaksun aikana sanoa, että nuasta neekeriistä sitä riasan lykkäs, ku non aina sinne etupäähän tukkimas. Muistin samas, ettei niitä saa enää sanoa sillä nimellä ja koriaan ny heti, että tarkootin niitä ihimisiä, jokka on enämmän pahtunu auringos tummemmaksi. Aattelin samas, kuinka olis Loukolan Toivon käyny, jos sois Amsterdamin olympialaasis jääny yhyreksänneksi. Ei varmahankaa oosi tohtinu Voltin asemalle purottaa junasta ittiänsä. Se kumminki toi joukosnansa kultaasen mitallin ja olis tohtinu tulla junas vaikka Kauhavan asemalle ja miksei vaikka Härmähän. Ei sille trenkänny kylläkää taloon paikkaa lahajoottaa. Sillä oli sellaanen ennestänsä.
Seliityksenä sanon, että me urheeluhullut saamma olla yhtä kovaa tohoruksis Jukan komiasta juaksusta Pariisis, vaikkei mitallia tullukkaa. Ottakaa huamiohon, ettei Loukolan Toivon kans ollu kilipaalemas yhtäkää tummaihoosta juaksijaa, mutta Jukalla oli monta!
Lähtekää vain lenkille kaikki ja muistakaa, että jalo kilipa on tärkiempi ku eurot!
PEKAN SIVUPERSOONA
Meinasin juaksun aikana sanoa, että nuasta neekeriistä sitä riasan lykkäs, ku non aina sinne etupäähän tukkimas. Muistin samas, ettei niitä saa enää sanoa sillä nimellä ja koriaan ny heti, että tarkootin niitä ihimisiä, jokka on enämmän pahtunu auringos tummemmaksi. Aattelin samas, kuinka olis Loukolan Toivon käyny, jos sois Amsterdamin olympialaasis jääny yhyreksänneksi. Ei varmahankaa oosi tohtinu Voltin asemalle purottaa junasta ittiänsä. Se kumminki toi joukosnansa kultaasen mitallin ja olis tohtinu tulla junas vaikka Kauhavan asemalle ja miksei vaikka Härmähän. Ei sille trenkänny kylläkää taloon paikkaa lahajoottaa. Sillä oli sellaanen ennestänsä.
Seliityksenä sanon, että me urheeluhullut saamma olla yhtä kovaa tohoruksis Jukan komiasta juaksusta Pariisis, vaikkei mitallia tullukkaa. Ottakaa huamiohon, ettei Loukolan Toivon kans ollu kilipaalemas yhtäkää tummaihoosta juaksijaa, mutta Jukalla oli monta!
Lähtekää vain lenkille kaikki ja muistakaa, että jalo kilipa on tärkiempi ku eurot!
PEKAN SIVUPERSOONA
20.8.03
Kikkiviaroolla
Molin vissihin vähä toisella vuorella, ku mua viätihin kikkiviaroolle Äällin Saimahan. Emmä siitä itte mitää muistaa, mutta mulle on niin sanottu. Enkä muista sitäkää, kuinka se viaroottaminen tapahtuu, mutta siitäkin oon kuullu muilta.
Kikkiviaroolle läherettihin sen takia, ku oli uusi mukula jo aluulla, eikä se oikeen sovi, että isoompi ja piänempi on yhtä aikaa äiteensä kimpus. Sitäki moon vähän imehrelly isoompana, että kuinka se oikeen on, ku on sanottu, ettei uuren alakuhun lähtö tapahru, jos erellinen vielä imöö.
Niin mua kumminki on viäty sinne Saimahan, ku ei viaroottamisesta muuten mitää tullu. Oli sinne imemispaikkahan esti koitettu tuhurata pikiöljyäki, mutta oli siältä tiätysti tullu viäki parempaa, ku ei siitäkää ollu apua. Kyllä ne äitee paraat kaikkia konstiansa koitti, mutta ku se oli niin hyvää ei mikää auttanu. Koppahan ne oli kuulemma mun pannu ja kantanehet sitte Saiman mökille. Moon aina ollu vähä suuriääninen eikä se siälä kikkiviaroolla olles ainakaa piänentyny. Varsinki ensimmäänen yä oli ollu kaikkeen pahinta. Mulla on vähä niin ku muistikuvaa siitä, että mun suuhuni jotaki kikkiä koitettihi tuhuruttaa, muttei se ollu äireen kikki. Sitte ne oli koittanu jotaki trasun palaaki, mutta yhtä huanolla menestyksellä.
Mulle oli vissihin jo silloonki terootettu tervehiä elämäntapoja sitä kuinka tervehellistä äireen maito on ja molin ottanu sen niin toresta, etten meinannu ollenkaa siitä päästä.
Niin siinä kumminki käyy, että parin viikon päästä mua tuatihin takaasin enkä enää välittäny koko kikistä. Aiva häjyä teki, ku aattelinki, vaikken mä itte sitä muistakkaa.
Tuli taas miäleheni se esitelmätilaisuus, johona esitelmänpitäjä osootti etupenkis istuvaa verevän näkööstä nuarehkoa miestä ja sanoo, ettei tämäkää nuarimies olosi nuan terves, jos ei oosi lapsena saanu rintaa suuhunsa. Silloon se nuari mies vähä niin ku itteksensä höpäji, että ensimmääsen kerran moon sellaasen saanu suuhuni silloon ku kihiloohin mentihin.
Ei se kikkiviaroolla olo mitää heleppoa oo, sanokaa mun sanoneheni.
Kikkiviaroolle läherettihin sen takia, ku oli uusi mukula jo aluulla, eikä se oikeen sovi, että isoompi ja piänempi on yhtä aikaa äiteensä kimpus. Sitäki moon vähän imehrelly isoompana, että kuinka se oikeen on, ku on sanottu, ettei uuren alakuhun lähtö tapahru, jos erellinen vielä imöö.
Niin mua kumminki on viäty sinne Saimahan, ku ei viaroottamisesta muuten mitää tullu. Oli sinne imemispaikkahan esti koitettu tuhurata pikiöljyäki, mutta oli siältä tiätysti tullu viäki parempaa, ku ei siitäkää ollu apua. Kyllä ne äitee paraat kaikkia konstiansa koitti, mutta ku se oli niin hyvää ei mikää auttanu. Koppahan ne oli kuulemma mun pannu ja kantanehet sitte Saiman mökille. Moon aina ollu vähä suuriääninen eikä se siälä kikkiviaroolla olles ainakaa piänentyny. Varsinki ensimmäänen yä oli ollu kaikkeen pahinta. Mulla on vähä niin ku muistikuvaa siitä, että mun suuhuni jotaki kikkiä koitettihi tuhuruttaa, muttei se ollu äireen kikki. Sitte ne oli koittanu jotaki trasun palaaki, mutta yhtä huanolla menestyksellä.
Mulle oli vissihin jo silloonki terootettu tervehiä elämäntapoja sitä kuinka tervehellistä äireen maito on ja molin ottanu sen niin toresta, etten meinannu ollenkaa siitä päästä.
Niin siinä kumminki käyy, että parin viikon päästä mua tuatihin takaasin enkä enää välittäny koko kikistä. Aiva häjyä teki, ku aattelinki, vaikken mä itte sitä muistakkaa.
Tuli taas miäleheni se esitelmätilaisuus, johona esitelmänpitäjä osootti etupenkis istuvaa verevän näkööstä nuarehkoa miestä ja sanoo, ettei tämäkää nuarimies olosi nuan terves, jos ei oosi lapsena saanu rintaa suuhunsa. Silloon se nuari mies vähä niin ku itteksensä höpäji, että ensimmääsen kerran moon sellaasen saanu suuhuni silloon ku kihiloohin mentihin.
Ei se kikkiviaroolla olo mitää heleppoa oo, sanokaa mun sanoneheni.
